Sivupersoonan pohdiskeluja (ilman pilkunviilausta):
23.6.11
Kesä hellii kyläämme. Luonto hehkuu kaikissa vihreän sävyissä. Kaikkialla livertää ja soi. Kiitollisuus täyttää sydämen.
Juuri täällä ja näiden ihmisten kanssa on hyvä elää.
1.5.11
Eino Leinon Hymyilevän Apollon viisaus puhuttelee. Tässä pari säkeistöä tuosta Aurinkolauluksikin kutsutusta pitkästä runoelmasta.
Se talo, min portilla kilpi on:
»Tässä talossa tehdään työtä»,
se talo on pyhä ja pelvoton
ja pelkää ei se yötä.
Työs olkoon suurta tai pientä vaan,
kun vain se tähtää suurempaan
ja kun sitä palkan et tähden tee,
se arvonsa ansaitsee.
Paha ei ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
On hyvää rinnassa jokaisen,
vaikk’ aina ei esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä:
miss’ ihmiset tuntevat tuntehin,
liki liikkuvi Jumalakin.
27.3.11
Kellot on siirretty kesäaikaan, mutta kylänraittia reunustavat vielä korkeat lumikinokset. Joka tapauksessa kevät on tullut: uskomaton, huikaiseva valo, joka herättää luonnon ja ihmiset.
Kylätoimintakin vilkastuu, vaikkei se mitään talviunta ole nukkunutkaan, sillä paljon on tehty ja tapahtunut myös talvikaudella. Tänään on vuorossa perinteiset kinkerit, tiistaina kyläkahvila, huhtikuussa Hyvän olon päivä… Osallistutaan kylän tapahtumiin – ja ehkäistään kevätväsymystä jo ennalta.
30.1.2011
Kylän vuosi on alkanut rauhallisesti. Tietokoneen kaatuminen aiheutti kotisivujen päivitysongelmia, mutta onneksi ihmisten elämä jatkuu; kylän arki on kaikkea muuta kuin virtuaalitodellisuutta.
Päivät pitenevät ja valo voittaa: Aamun ja Valon päiviä vietetään 2. ja 3. helmikuuta. Kevätkausi on ovella. Perinteistä talvitapahtumaa vietetään 6.3. laskiaissunnuntaina. Kylän teatteri valmistautuu kesää varten: luvassa on kymmenvuotisjuhlanäytelmä.
Hangen alla uinuvat kesäunelmat, mutta monella ikkunalaudalla versoo jo uusi kevät.
6.12.10
Itsenäisyyspäivä. Kylän lipputangoissa liehuvat sinivalkoiset liput. Peltojen päällä valkea lumipeitto. Joulukuinen taivas siniharmaa, niin kuin usein itsenäisyyspäivänä. Destian uusimat Hiukkajoki-kyltit hohtavat kirkkaan sinivalkoisina. Kaikki hyvin.
7.11.10
Me nykyihmiset haluamme kokea unohtumattomia elämyksiä. Suuria kokemuksia etsien matkustetaan toiselle puolen maapalloa, osallistutaan extreme-tapahtumiin, kiivetään vuorelle, sukelletaan turkoosin meren syvyyksissä, lennetään takaisin kotiin, aletaan suunnitella seuraavaa matkaa. Samaan aikaan valitetaan kiirettä ja stressiä. Kyläyhdistyksen kannattaisi ruveta markkinoimaan marraskuisia elämysmatkoja: kulkea metsässä, kuulla hiljaisuus, tuntea lumihiutaleiden kosketus poskilla, nähdä hämärän samettisen vaipan kietovan puut syliinsä, olla onnellisena osa maisemaa. Pysähtyä. Hengittää. Elää.
3.11.10
Vuorovaikutustaidoista on viime päivinä kohistu mediassa, kun jopa Suomen Pankissa on havaittu työpaikkakiusaamista. Kylätoiminnassakin vuorovaikutustaidot ovat joskus koetuksella: ihmisten toiveet ovat niin erilaisia, että kaikkia ei voi millään miellyttää. Kompromissiratkaisuja joudutaan tekemään, ja silloin ehkä kukaan ei ole täysin tyytyväinen. Ratkaisujen kanssa on vain elettävä. Ihmissuhdeasioissa vanha suomalainen viisaus toimii edelleen: niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
30.10.10
Tulevana yönä siirrytään talviaikaan. Kylätoiminta on siirtynyt jo aiemmin: kahvila toimii vain joka toinen viikko, nuorisoseuran talo uinuu talviunta, mökkiläiset ja muuttolinnut ovat lentäneet etelään… Kylätalolla on silti elämää: liikuntapiiri torstai-iltaisin, käsitöitä tiistaisin, rautalankakurssi tulossa, kahvilaillat ja monet kylän seurojen kokoukset ym. Kyläyhdistys miettii jo joulunajan tapahtumia ja toivoo uusia ideoita kyläläisiltä. Miten kehitämme kyläämme?
28.10.10
– Onneksi meillä on tämä kylätalo, huokaa moni. Ja tottahan se on, kylätalo on meidän monitoimitalo, jossa kokoonnutaan, pidetään juhlia, harrastetaan, ollaan yhdessä, nauretaan ja itketään. Kun koulu menetettiin, meinasi mennä kaikki, ensimmäisenä tulevaisuudenusko, mutta onneksi ei käynyt pahimmalla mahdollisella tavalla. Kun ei ole koulua, uusia lapsiperheitä ei saada houkuteltua kylälle, mutta hyvä kylä sopeutuu: työ jatkuu, puheensorina kaikuu koulun käytävillä, kangaspuut kolisevat. Elämän ääniä nekin.
27.10.10
Parhaita hetkiä kyläaktivistin arjessa: kun pimeässä syksyillassa ajelee pitkin Kissalantietä, räntää vihmoo ja katuvalot ovat jo jääneet kauas taakse; sitten saapuu omalle kylälle, näkee valojen kajastuksen tutuista taloista ja tietää, että mihin tahansa voisi mennä pistäytymään. – Meidän kylä, sitä ajattelee ja lämmin tunne ailahtaa sisimpään. Eikä tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että katuvalot laajentaisivat hiilijalanjälkiämme. Kotona syttyy syksyn ensimmäinen kynttilä pihalyhtyyn. Pimeys on voitettu.
26.10.10
Kyläiltaan saapui nelisenkymmentä kyläläistä kuuntelemaan kunnanjohtajaa, syömään ruishuttua ja muuten vain turisemaan. Kunnanjohtajan katsaus oli sitä tavallista realismia: kuntatalous natisee, veronkorotuksia on luvassa eikä muutenkaan mene lujaa. Onneksi meidän kylällä on runsaasti verotuksen ulottumattomissa olevia luonnonvaroja: sosiaalista pääomaa ja kylähenkeä. Hyvä me.